No niin, Mirjam Helin laulukilpailun välierät on nyt avattu!
Tänään voitaisiinkin vähän pohdiskella, että mitä kilpailuun valmistautuminen vaatii nuorelta laulajalta ja mitä se parhaimmillaan antaa. Maailmalla Mirjam Helin -laulukilpailujen tyyppisiä konsepteja on äärimmäisen vähän. Yleensä kilpailuissa on ennalta määrätty ooppera-aariaohjelmisto, josta laulaja saa valita. Pianistin kanssa on todella niukasti harjoitusaikaa, jos suinkaan. Finaaliin tai jo välieriin tuomaristo valitsee itse aariat kilpailijan ehdottamista vaihtoehdoista.
Mirjam Helin antaa kilpailijalle vapauden rakentaa ohjelmansa hyvin vapaasti alkueristä finaaliin. Pianistien kanssa ehtii harjoitella ja jopa esitystilassa. Kilpailun tarjoama vapaus asettaa kilpailijan myös vastuuseen. Ohjelmiston on oltava sen verran monipuolinen ja kiinnostava, että sen esittäminen kestää konsertin olosuhteet ja tuomariston vertailun. Sellaisen ohjelmiston kokoaminen ja harjoittaminen vaatii paljon taitoa ja pitkäjänteisyyttä.
Monella laulajalla on ollut useampi neuvonantaja ja valmentaja. Eri kieliä on viimeistelty eri kieligurujen kanssa. Myös musiikkityyleissä on haettu mahdollisesti apua erikoisasiantuntijoilta. Kuntoa ja kohotettu ohjatuilla liikuntatunneilla ja esiintymisjännitystä voitettu kannustavan valmentajan ohjaamana. Tällaisen apujoukon löytäminen ja järjestäminen vaatii paljon aikaa ja tarmoa. Monesti esitys on selkeästi korkeampitasoinen, jos kilpailukappaleita on päässyt esittämään useamman kerran ennen itse kilpailua.
Tämänkin kilpailun laulajat ovat järjestäneet ennen kilpailuja omia konsertteja koeyleisölle. Itse kilpailu antaa mahdollisuuden esittää valmisteltu ohjelmistokokonaisuus ja luoda suhteita niin työmarkkinoille kuin kollegojen suuntaan. Useampi kilpailija on nähty kahvilassa työstämässä toisen kilpailijan kanssa tulevaa ohjelmistoa, käyttäen hyväksi toistensa kielitaitoja. Mirjam Helin -kilpailuista kilpailijat saavat myös arvokkaan henkilökohtaisen palautteen lautakunnalta sekä korkeatasoiset videotallenteet omista kilpailuesityksistä. Nuorelle laulajalle tällainen kilpailukokemus on kallisarvoinen ja vie seuraavalle tasolle.
Miten kilpailuun valmistautuminen näkyi välierän ensimmäisen päivän esiintyjissä?
Korealainen Byeong Min Gil esitti Schumannin Liederkreis-sarjasta tehdyn kokonaisuuden, jossa hän osoitti erinomaiset kamarimuusikon taidot. Vasta 25-vuotiaan bassobaritonin ääni täytti Musiikkitalon konserttisalin väsymättään loppua kohden ja tarvitsemattaan edes kurkun kostutusta. Byeong Min Gil on selkeästi esittänyt kyseisen ohjelmiston ennenkin, kehittynyt kommunikoimaan pianistin kanssa ja hallitsee instrumenttinsa ja tulkintansa ilman väsymyksen vaaraa.
Hyvä valmistautuminen hehkui myös ukrainalaisen Yuriy Hadzetskyyn esityksestä, joka sisälsi mm. kolme laulua Schubertilta. Schumann ja Schubert vuorottelivat koko ensimmäisen välieräpäivän aikana ja olivat ohjelmistossa juuri oikeilla laulajilla. Se on nimittäin niin, että laulaja on joko Schubert tai Schumann tulkitsija. Jos vuoden 2014 Mirjam Helin -laulukilpailun voittaja ukrainalainen Katerina Kasper lauloi finaalissa taistelusta, ukrainalainen Hadzetskyy tulkitsi raastavasti kuoleman teeman. Hän onnistui kertomaan miksi Schubertille kuoleman aihe oli tärkeä, ja juuri sellaiset esitykset, joissa säveltäjä pääsee oikeuksiinsa ja teksti puhuttelee, ovat todellista taidetta.
Serbialainen Stefan Hadzic lumosi Merikannon Myrskylinnun selkeällä ääntämyksellä. Yleisesti jo tässä vaiheessa välieriä tuli mieleen, että miten hienoa on kuulla rehellisiä, sielukkaita esityksiä nuorilta laulajilta aikana, jolla popkulttuurin ilmiöt ovat tunkemassa niin voimakkaasti klassisen musiikin maailmaan. Heräsi voimakkaita ylpeyden tunteita, kun tajusimme, että suomalainen kansainvälinen laulukilpailu pitää etusijalla rehellisyyttä.
Rehellisyys ja haavoittuvaisuus olivat asioita, joita dame Kiri Te Kanava peräänkuulutti omassa videohaastattelussa kilpailuijen alla. Suomalainen Jussi Juola eli nuo toiveet todeksi tulkitsemalla Schubertin Heine-lauluja. Kun aikaisemmin puhuttiin kilpailuihin valmistautumisesta, Jussi lunasti odotukset myös sen suhteen ja antoi itsestään vakavasti otettavan vaikutelman. Poikkeuksellisen herkkä draamallinen taju yhdistyi vuolaaseen äänimateriaaliin. Näin nuorelle sukupolville Jussia kuunnellessa ja seuratessa juolahti mieleen resonanssi Martti Talvelasta.
Amerikkalainen kontratenori Eric Jurenas esitti mm. kokoamansa kokonaisuuden Purcellin lauluista. Alkuerissä vilautettu aikamme musiikin hallinta ei toteutunut välierän ohjelmiston kohdalla. Kaikin puolin ohjelma oli liian turvallinen ja pitkähkö, mutta esitykset valovoimaisia.
Välierien ensimmäisen kisapäivän iltaosio sisälsi upeita tulkintoja suomalaisista klassikoista, kuulimme mm. Var det en dröm, Yrtit tummat, Tuijotin tulehen kauan ja Illalla -laulut. Suomenkieliset kappaleet haastoivat vieraskielisiä laulajia vaikeilla diftongeilla, tuplakonsonanteilla ja ääkkösillä. Oli hienoa huomata, miten kilpailijat olivat sisäistäneet suomalaisten laulujensanojen merkitykset ja hallitsivat suomen ja ruotsin kielen lausumisen, joista jälkimmäinen saattaa olla saksan kautta helpommin lähestyttävä kieli.
*****
Illan aloitti varjoraadin sydämet sulattanut eteläkorealainen bassobaritoni Bonsu Ku. Hän ei pettänyt odotuksia, vaan teki vaikutuksen yleisöön erityisesti Mefiston aarialla. Hänen lauluohjelmistonsa neljältä säveltäjältä rakentui tuli-aiheen ympärille. Seuraavaksi esiintyi kaunisääninen ukrainalainen sopraano Iryna Kyshliaruk valkoisessa housupuvussa. Vaatekokonaisuus oli tyylikkäästi viimeistelty punaisen paidan kanssa sointuvilla sävysävyyn lakatuilla kynsillä ja huulipunalla. Ulkonäöllähän on kilpailutilanteessa myös merkitystä ja vaatekokonaisuuksien miettiminen sekä järjestäminen on osa kilpailuun valmistautumista. Vuonna 2009 Mirjam Helin -kilpailujen naisten sarjan voittaja Julia Lezhneva lauloi jokaisen kilpailuerän häntä varten teetetyissä korsettimekoissa. Kyshliaruk tulkitsi värikkäästi mm. Mussorgskin Lasten kamarissa -laulusarjan, joka oli ilmeisesti transponoitu häntä varten korkeampaan sävellajiin.
Erinomaisen valmistautumisen lisäksi tarvitaan erinomaista keskittymistä kilpailuhetkenä ja sen Mirjam Helin -kilpailut myös tarjoavat hyvien järjestelyjen ansiosta. Etelä-Afrikkalainen sopraano Palesa Malieloa ihastutti hyvällä keskittymisellään, kauniilla äänellään ja sydämellisellä tulkinnallaan. Tuntui, että jokainen välierään päässyt laulaja lunasti odotukset ja nautti mahdollisuudesta olla äänessä ja kaiken huomion keskipisteenä pidemmän ajan kuin alkuerissä. Yleisestikin kannattaa ajatella, että minusta tykätään, olen välierissä, nyt vaan nautin, minun ei tarvitse voittaa enää ketään puolelleni.
Väliajalla tuli monen odottama ilouutinen jääkiekon MM-kisoista, että Suomi oli voittanut illan jännittävän pelin. Väliajan jälkeen amerikkalainen mezzo-sopraano Megan Moore tulkitsi raivokkaasti Medean aarian, tyylikkäästi Berliozin lauluja ja päästi värikkään äänensä Sibeliuksen kolmessa laulussa. Mooren esityksissä aina ilahduttaa omakohtaisuus ja viimeistelty tulkinta, joka ei koskaan tingi laulutekniikasta ja musiikin palvelemisesta. Ensimmäisen välieräpäivän vei loppuun canadalainen sopraano Elaina Moreau, joka räjäytti pankin lopettamalla ohjelmansa Merikannon laululla Mä elän. Myös Moreaun visuaalinen olemus oli kauniisti viimeistelty ja kaikesta paistoi oikein tekemisen ihailu.
Korkeatasoiset kilpailut saavat jatkua huomenna. Jännitys tiivistyy jo tässä vaiheessa finaaliin pääsijöistä. Mirjam Helin on siitäkin poikkeuksellinen kilpailu, että kilpailijat saavat peräti kaksi välipäivää ennen finaalia. Näitä päiviä käyttää mielellään Radion sinfoniaorkesteri harjoituksiinsa Hannu Linnun johdolla. Kilpailu on hankkinut kaikkia kilpailijoita varten finaaliaarioiden partituurit, jotta orkesteri pääsisi heti harjoittelemaan.
Varjoraati
