• Tietoa blogista/About the blog
  • Tietoa kilpailusta/About the competition
  • Yhteystiedot/Contact

The Mirjam Helin Blog

~ Shadow Jury comments the 2019 Mirjam Helin Competition

The Mirjam Helin Blog

Tag Archives: Petri Bäckström

Varjoraadin lista / Shadow Jury’s list

13 Wednesday Aug 2014

Posted by mirjamhelin in Loppukilpailu/Final

≈ Leave a comment

Tags

Ann-Marie Heino, Beomjin Kim, Dmytro Kalmuchyn, Ekaterina Morozova, Elena Guseva, Jenni Lättilä, Joonas Asikainen, Juho Alakärppä, Kateryna Kasper, Leon Kosavic, Matija Meić, Petri Bäckström, Sunyoung Seo

NAISTEN SARJA / WOMEN

Varjoraadin lista / Shadow Jury’s list:

  1. Kasper (jaettu 1. sija / shared 1. prize)
  2. Seo (jaettu 1. sija / shared 1. prize)
  3. Morozova
  4. Guseva

 Petri:

  1. Seo
  2. Kasper
  3. Morozova
  4. Guseva

Joonas:

  1. Seo
  2. Kasper
  3. Morozova
  4. Guseva

Juho:

  1. Seo
  2. Kasper
  3. Morozova
  4. Guseva

Ann-Marie:

  1. Kasper
  2. Morozova
  3. Seo
  4. Guseva

Jenni:

  1. Kasper
  2. Seo
  3. Morozova
  4. Guseva

MIESTEN SARJA / MEN

Varjoraadin lista / Shadow Jury’s list:

  1. Kosavic
  2. Kim
  3. Meić
  4. Kalmuchyn

 Petri:

  1. Meić
  2. Kosavic
  3. Kim
  4. Kalmuchyn

Joonas:

  1. Kosavic
  2. Kim
  3. Meić
  4. Kalmuchyn

Juho:

  1. Kim
  2. Meić
  3. Kalmuchyn
  4. Kosavic

Ann-Marie:

  1. Kosavic
  2. Kim
  3. Meić
  4. Kalmuchyn

Jenni:

  1. Kosavic
  2. Kim
  3. Meić
  4. Kalmuchyn

Viimeinen erä välikilpailua

11 Monday Aug 2014

Posted by mirjamhelin in Loppukilpailu/Final, Välikilpailu/Semifinals

≈ 2 Comments

Tags

Dmytro Kalmuchyn, Florie Valiquette, Hagar Sharvit, Hansung Yoo, Jonathan Winell, Kateryna Kasper, Petri Bäckström, Waltteri Torikka

Sunnuntai-illan viimeisten laulajien näytönpaikka koetti juuri ennen tulosten julkaisuhetkeä; sen lisäksi että odotimme toisen suomalaisen esitystä, myöskin jo jännityksestä kihisten niitä tuloksia. Kuka pääsee finaaliin asti? Tulokset tulivatkin hienosti tunnissa; tuomarit ovat siis päässeet äänestyksissään suhteellisen helposti ratkaisuun. Me varjoraatilaiset saimme monta kihisevää keskustelua aikaiseksi.

Laadimme siis listan nimistä finaaliin. Osa meistä tuntui pohtivan sitä, miten tuomarit ajattelisivat, osa halusi laittaa listan omista suosikeistaan. Molempi parempi. Äänet laskettiin ja lista julkaistiin ennen varsinaisia tuloksia. Emme olleet mielestämme ihan kaukana, vaikka listamme ei ihan nappiin napsahtanutkaan. Itse uumoilin, että tuomaristo jakaakin kilpailun 8 finaalipaikkaa siten, että miehiä otetaan 5 ja naisia 3; kilpailuun oli saatu tällä kertaa niin monta todella kovaa baritonia, että heitä on lähes mahdotonta laittaa tässäkään vaiheessa paremmuusjärjestykseen. Naisten tasokin on kova, monista kilpailuista poiketen miehet ovat pompanneet aivan uusille urille. Ehkä niitä bassoja kaivataan vielä; lienevät edelleen kiinnostuneempia jääkiekosta kuin laulusta? 😉

Iltaerän aloitti sielukkaasti israelilais-saksalainen Hagar Sharvit. Ihan vähän tuntui siltä, että ensimmäinen laulu lähti varkain liikkeelle, tai sitten kyseessä oli sellainen tehokeino jota en osannut odottaa? Ääni on ihana, sielukas; koko ohjelman korkeutta hiukan mietin, edes Charlottan aaria ei kiipeä kovin korkealle, olisiko finaalin Rossini-numerossa ollut lisää korkeutta kuunneltavaksi? Schubertin Erlkönig olisi tarjonnut vielä ihan hitusen enemmän mahdollisuuksia värittää tekstiä erilaisillä äänenväreillä, tulkintatahtoa ja -taituruutta riittää kyllä!

Baritonikomeetta Waltteri Torikka rytisteli yleisön sydämiä oikealta ja vasemmalta. Jalosointinen instrumentti, elokuvatähden ulkomuoto ja muutenkin kadehdittava paketti! Valitettavasti baritonien taso oli noussut infernaalisen vaikeaksi eikä tuomaristo ehkä osannut tarttua suomalaiskansalliseen, synkkään laulumaisemaan? Hienoa työtä, hänen taiteestaan saamme nauttia vielä monesti. Mieleni tekee vielä referoida (vapaasti ) erästä vanhaa viisautta, ehken tällä kuitenkaan vihjaa mihinkään? Jos on saanut lahjan ilostuttaa ihmisiä ympärillään, on sen mukana tullut myös velvollisuus kehittää sitä…

Kanadalainen sopraano Florie Valiquette hurmasi minut aivan täysin! Nautin suunnattomasti, kun näen laulajan hengittävän luonnollisesti; hengitän alitajuisesti samaan tahtiin ja tempaudun helposti musiikin vietäväksi. Rapeaa hyvää ruotsia, ihana ohjelma, eritoten Faurét ja hieno aaria kuvioineen päivineen! Hänen kohtalokseen saattoi koitua Kateryna Kasperin onnistuminen omassa ohjelmassaan, jos rohkenen heidät sijoittaa ääneltään saman suuntaisiksi.

Yhdysvaltalainen tenori Jonathan Winell sai myös minussa aikaan ihailua; erittäin hieno kilpailu, näin paljon tenoraalistakin potentiaalia. Ääni hyvin hallinnassa, Ma elän kilahti kuin Wäino Solalta ikään (levyltä kuultuna)! Ja nuo huikaisevan vaikeat Strauss-laulut; nouseva sarja kruununaan Cäcilie korkeine h-sävelineen. Ja sokeriksi vielä vaikea Rinuccio pohjalle. Todellinen kaiken kattava kilpailuohjelma. Ei vaikeuksia, pelkkää helppoutta. Osa kollegoistani ei tuntunut ihan ymmärtävän aidon lyyrisen äänen väriä, keskusteltiin puristeisuudesta ja terävyydestä; pois sellaiset ajatukset! Kun kerrankin osuu kohdalle taidokas ja tulkintakykyinen taiteilija!

Itse olisin halunnut nähdä finaalissa vielä Winellinkin, ja olisin antanut nuoren lupauksen palkinnon Kalmuchynille. Hänen tilalleen olisin nostanut varmaotteisen Hansung Yoon. Naisten sarja sai minut enemmän ymmälleni; omat kokemukseni laulamisesta eivät anna paljoakaan pohjaa tarkastella daamien laulamista analyyttisemmin. Sen voin kuitenkin sanoa, että ihan jokaikisen heistä kanssa on ihanaa laulaa! 😉 😀

Petri Bäckström

Petri Bäckström on neulova tenori -tittelillä paiskattu lavaleijona ja filosofitenori-arvonimellä esitelty tanssiva muusikko. Laittaa itsensä täysillä peliin näyttämöllä ja on laulamisen suhteen innokas amateur. Suurista sanoista huolimatta vahvatahtoinen pehmoilija ja vastakohtaisuuksista elävä yksinkertaistaja.

Pikainen bloggaus

10 Sunday Aug 2014

Posted by mirjamhelin in Yleiset/General

≈ Leave a comment

Tags

Petri Bäckström

Eilisen Tove Janssonin 100-vuotispäivän kunniaksi:

“Ei ole mikään konsti olla rohkea, jos ei pelkää.”

 

Petri Bäckström

Petri Bäckström on neulova tenori -tittelillä paiskattu lavaleijona ja filosofitenori-arvonimellä esitelty tanssiva muusikko. Laittaa itsensä täysillä peliin näyttämöllä ja on laulamisen suhteen innokas amateur. Suurista sanoista huolimatta vahvatahtoinen pehmoilija ja vastakohtaisuuksista elävä yksinkertaistaja.

Kilpailemisesta, tuomaroinnista ja tuloksista

08 Friday Aug 2014

Posted by mirjamhelin in Alkukilpailu/Preliminary round, Yleiset/General

≈ Leave a comment

Tags

arviointi, Deborah Voigt, kilpailutaktiikka, Petri Bäckström

Lähtökohtaisesti kulttuurilla kilpaileminen on hassua; miten arvottaa toisen taideteko arvokkaammaksi kuin toisen? Laulualalle kilpailut tuovat kuitenkin erittäin hyvän lisän kokonaisuuteen ja ennen kaikkea niille herkille alkumetreille. Kovan kilpailun keskellä olimme yleisönä kuitenkin valmiita hyväksymään virheitäkin, näkemään jokaisessa hyvää ja kannustamaan eteenpäin, vaikka katastrofinkin keskeltä.

Tietynlainen taktiikka on kilpaillessa järkevää. Ei kaikkia kortteja heti pöytään, vaikka joka erästä täytyy taistella itsensä jatkoon. Toiset tuntevat kenties tasonsa, ja tietävät voivansa jättää showstopperinsa finaaliin, ottavat kenties kevyemmin alkuerän, lataavat vain aariaan sen tarvittavan panoksen. Eri äänityypeillä on vielä vähän erilaisia vaatimuksia: baritonien on pystyttävä jo alusta kokonaisvaltaisempaan suoritukseen, tenoreilta odotetaan ennen kaikkea ongelmatonta ylärekisteriä jne. Näiden muuttujien keskellä vertailu tulee hetkessä hankalaksi ja mielipiteet ja makuasiat astuvat kuvaan. Vanhan totuuden jatkumo on myös se että makuasioista voidaan kiistellä, ja hyvä niin. Tosiasioissa ei ole mitään kiisteltävää… 🙂

Jatkoon on nyt laitettu 19 laulajaa, kun yhteismäärän piti olla 16. Tämä tarkoittanee sitä, että äänestyssysteemi on tuottanut suuren määrän tasapisteisiä suorituksia. Moni suosikkikin on karsiutunut jatkosta. Tuomaroinnin voi suorittaa monella tavalla, mutta sanoisin että vähintään alitajunta hakee voittajaa jo ensimmäisistä suorituksista alkaen. Pistekortti täydentyy niiden potentiaalisten voittajien ympärille. Totta kai jokaisessa nähdään hyviä piirteitä, mahdollisia voittajan laatuja; joillekin niitä on kertynyt enemmänkin.

Toinen mahdollisuus on käänteinen järjestys. Suljetaan pois ne joiden taso ei vastaa käsitystä siitä mitä tason pitäisi olla. Kapellimestarikilpailuissa tuntuu olevan vallalla tämä strategia. Useat kilpailut ovat jääneet ilman voittajaa kokonaan, tämän vaihtoehdon on jo esim. Deborah Voigt omassa haastattelussaan sulkenut pois. Voittaja löytyy kyllä. Ja mielestäni taso on erittäin korkea. Makuasia. Saa kiistellä jos haluaa! 😉

Toinen taktinen asia harkittavaksi on laulajien hyvien ominaisuuksien esittely ohjelmissaan, ja huonojen pitäminen piilossa. Hankaluutena on henkinen puoli, enkö olekaan kelvollinen karvoineni päivineni? Pitääkö minun esittää jotakin muuta kuin olen? Ihan näin hankalaa se on onneksi vain vahvasti kärjistettynä. Valitettavasti lauluinstrumentti reagoi hyvin herkästi kaikkiin tunteisiin, varsinkin ne negatiiviset kuuluvat äänessä nopeasti. Eli iloa, onnea ja kauniita asioita järjestyksen keskelle!

Omat kilpatanssivuoteni ja pari sataa kilpailua antavat hauskan vertailukohdan näihinkin kilvoitteluihin. Kilpatanssin taiteellisuudesta on väännetty kättä jo pitkään, itse näen taiteellisuutta siinä muodossa paljonkin. Dynaamiset, pitkälle hiotut suoritukset, suurieleiset isolle lavalle tarkoitetut eleet, näyttävyyteen tähtäävät virtuoosiset kuviot; siinä montakin yhtäläisyyttä. Ja tuomaripelien ja poliitiikan osuus (tai niiden kuviteltu osuus) koko kokonaisuudesta. Tanssikisoissa tuomarit antavat äänensä jatkoon pääseville erä kerrallaan ja finaalissa sijoittavat parit paremmuusjärjestykseen. Tämän sanotaan (tutkimustenkin mukaan) suosivan ns. keskivertoisia suoritteita; mikään ei häiritse, jatkoon. Suuret persoonallisuudet jakavat aina mielipiteet, toinen pitää ja toinen vihaa. Oma keskustelunsa on myös sillä, miten paljon aikaisemmat meriitit painavat arvostelussa, vai ratkaiseeko tämänpäivän suoritus puhtaasti arvostelun…

Kaikkein tärkein lienee kuitenkin aitous, puhtaus. Se että aidosti seisoo läsnäolevana yleisön edessä, ja onnistuu jakamaan sisimmät tunteensa yleisön kanssa. Sitä ei mikään politiikka pilaa eikä suhmurointi sotke. Mielenkiinnolla ryntäämme kohti seuraavaa erää!

“Ajattelemista minä halveksin syvästi. Ja raskaita aatoksia minä kovin vihaan. Varmaan ovat aivoni pienemmät kuin gemssin!” -Lassi Nummi, Vuoripaimen

P.S. Ylen chatissä jutellessani mieleeni tuli pohtia hiukan arvointia ja arvostelua itseään. Onko kritisoiminen ainoastaan negatiivisten asioiden esiintuomista? Jos osaa sanoa aina jotain parannettavaa, onko sellainen arvovaltaista ja taitavaa arvostelua? Onko puhdas diggailu ja fanittaminen vain tyhjänpäiväistä? Olkaa eri mieltä! 😛

Petri Bäckström

Petri Bäckström on neulova tenori -tittelillä paiskattu lavaleijona ja filosofitenori-arvonimellä esitelty tanssiva muusikko. Laittaa itsensä täysillä peliin näyttämöllä ja on laulamisen suhteen innokas amateur. Suurista sanoista huolimatta vahvatahtoinen pehmoilija ja vastakohtaisuuksista elävä yksinkertaistaja.

Realismia maailman huipulta

06 Wednesday Aug 2014

Posted by mirjamhelin in Yleiset/General

≈ Leave a comment

Tags

Deborah Voigt, Gustav Djupsjöbacka, James Levine, Marja-Leena Pétas, Petri Bäckström, Singers' Studio

Down to earth Diva Deborah Voigt (maanläheinen diiva? vapaasti suomennettuna) antoi valoisan ja valloittavan persoonansa täyttää R-talon kamarimusiikkisalin tänään iltapäivällä. Syvästi kunnioittavan ja odotusta kihisevän yleisön edessä Debbie (toivottavasti kukaan ei pahastu, vaikkemme sinunkauppoja vielä tehneetkään) otti tilanteen upeasti haltuun. Ihan kuten Marja-Leena kehuikin, kaiken kokenut Diiva on vielä kaiken lisäksi erittäin mukavakin!

Gustav Djupsjöbackan johdattelemana Debbie kertoi urastaan, elämästäänkin. Tuntui kuin hän puhuisi juuri minulle, hiukan vanhemmalle nuorelle laulajalle… 😉

Puhuttiin varhaisista vuosista, uran alkuvaiheista, kilpailemisesta, koelauluista. Kaikesta sellaisesta joka varmasti jokaista kilpailijaa kiinnostaa. Ja hurmaava Diiva kauniisti sanaillen kannusti.

Mielenkiintoista, ja samalla vaarallista, oli se, ettei Deborah koe saaneensa yhtään keikkaa “suoraan” koelauluista. Hän kertoi saaneensa työnsä muiden töiden ja konserttien perusteella. Häneltä ei kysytty, mutta olisi mielenkiintoista kuulla hänen mielipiteensä ns. karjamarkkinat-koelaulutilaisuuksista. Kilpailuja hän piti uransa alulle erittäin tärkeinä, ja myönsikin kiertäneensä niitä hyvinkin paljon. Ja kertoi voittaneensakin niitä paljon! (yleisön säestäessä naurullaan) 😀

Vahva oli myöskin hänen käsityksensä siitä, että nuoren laulajan, joka mahdollisesti kasvaa dramaattiseen äänityyppiin, on hyvä laulaa läpi koko repertuaari lyyrisestä dramaattiseen. Tokihan hän puhui ennenkaikkea sopraanoiden kasvusta, mutta yleinen mielipide tukee tällaista järkevää kehitystä. Keskustelu muuttui vielä mielenkiintoisemmaksi, kun keskusteltiin siitä, että koska tulee mennä eteenpäin, siirtyä raskaampaan äänityyppiin. Siinä Deborah suositteli kuuntelemaan omaa sisäistä ääntään. Tässä yhteydessä taisi tulla esiin myöskin filosofisempaa ajattelua: hetkessä elämistä, nauttimista. Kilpailijat saivat osansa hyvistä elämänohjeistakin.

Gustav hauskasti kyseli lempiohjaajista ja -kapellimestareista; minun iltaani on hienosti häirinnyt nimeltä mainitun James Levinen rakkaus laulajia ja laulamista kohtaan: jos laulaa huonon äänen, niin Jimmyn reaktio on ihana: “Don´t worry, it´s only human!” En anna lukijoille lupaa vetää johtopäätöksiä minun omista kokemuksistani… 😛

En osaa tarkemmin luonnehtia ja eritellä mitä kaikkea tuli puhutuksi ja ilmaistuksi. Mutta voin kuitenkin sanoa ehkä hitusen muuttuneeni. Tuollainen taiteilija, kehoittamassa nuoria laulajia elämään elämää, löytämään oma polkunsa oopperamaailman keskellä, suvaitsevana, kannustavana. Olen iloinen että sain kokea tämänkin iltapäivän hetken hänen karismastansa nauttien. Ja haluan tässä nyt sanoa, että tällaisia tapaamisia tarvitaan paljon lisää! Hetkiä, jossa vanhempi kollega avoimesti kertoo kohtaamistaan tilanteista, pyrkii vilpittömästi auttamaan eteenpäin ja kannustaa ottamaan niitä ratkaisevia askelia. Täydet pisteet niille tahoille, jotka tekivät tämän mahdolliseksi!

Mahtavuutta! Tätä lisää! 😀

Petri Bäckström

Petri Bäckström on neulova tenori -tittelillä paiskattu lavaleijona ja filosofitenori-arvonimellä esitelty tanssiva muusikko. Laittaa itsensä täysillä peliin näyttämöllä ja on laulamisen suhteen innokas amateur. Suurista sanoista huolimatta vahvatahtoinen pehmoilija ja vastakohtaisuuksista elävä yksinkertaistaja.

 

“Minä laulan sun iltasi tähtihin…”

05 Tuesday Aug 2014

Posted by mirjamhelin in Alkukilpailu/Preliminary round

≈ Leave a comment

Tags

Dmytro Kalmuchyn, Heli Huuki, Insu Hwang, Nikoleta Kapetanidou, Olga Heikkilä, Petri Bäckström, Thomas Humphreys

Ajattelin kirjoittaa kilpailujen funktiosta; mihin näitä kilpailuja tarvitaan, joissa kulttuurilla kilvoitellaan.

Ajattelin kirjoittaa tuomaroinnista; siitä miten mahdollisesti voittajat valitaan.

Ajattelin kirjoittaa kriittisyydestä; onko tyhjänpäiväistä “vain” kehua ja ylistää?

Ajattelin kirjoittaa laulamisesta; äänestä ja musiikista, vokaalimusiikista.

Ajattelin kirjoittaa esiintymisestä; eläytymisestä ja elävöittämisestä.

Ja sitten lavalle astuu ukrainalainen baritoni Dmytro Kalmuchyn ja kertoo laulamalla kevyesti vastaukset kaikkiin näihin kysymyksiin. Mitä niihin enää lisäämään.

Kovin nuori baritoni on onnistunut saamaan äänensä jo hienosti esille, potentiaalin komeasti esiin. Enkä olisi uskonut että Fin ch’han dal vinolla saadaan yleisö niin villiksi. Toki siinä oli uurastettu jo hetki.

Illan aloitti ihana Olga Heikkilä, joka mielestäni tyylikkäästi rakensi ohjelmansa viimeiseen käänteeseen; viimeinen Poulenc käänsi koko esityksen hienosti aivan uusille taajuuksille. Olgan hymyilevää olemusta katsellessa tuli mieleeni vanha näyttämöiden totuus: “Keep it light, keep it bright, keep it gay!”

Britti Thomas Humphreysillä on hieno ääni, laaja-alaisena jo kauniisti hallinnassa. Ihailin pitkiä linjoja. Valentinin rukous soi uskottavan nuorekkaasti, koskettavasti esitettynä.

Suomalainen sopraano Heli Huuki laulaa kauniisti kirkkaalla, puhtaalla äänellään, luonnollisesti (jos näin saan sanoa, positiivisesti). Usein luonnollisuus vaatii paljon raakaa työtä päästä takaisin kaikkien ääntä rasittavien reaktioden takaa; Helin kohdalla en tietenkään tiedä onko näin, ennen kaikkea pidin kovasti kuulemastani. Oscarin aariassa Heli tuntui parhaiten avautuvan nautinnollekin vaativan yleisön edessä. Hyvä!

Korealainen baritoni Insu Hwang on korkeaotsainen, komeaääninen Ford. Kilpailujen erittäin korkeaa tasoa hienosti edustava taiteilija. Ilmeikkäät kasvot, vakuuttavat sydämestä lähtevät eleet.

Kreikkalainen jumalatar, sopraano Nikoleta Kapetanidou, tullee näillä luontaisilla lahjoillaan laulamaan vielä laaja-alaisesti kaikenlaista repertuaaria. Minuun vetoava, vaikuttava esiintyjä. Voimalliset ylä-äänet vienevät häntä kohti raskaampaakin ohjelmistoa?

Hienoa draamaa, hienoja onnistumisia, innostusta ilmassa tämän Helsingille tavattoman hellekuumuuden keskellä.

Tahtoo lisää!

Petri Bäckström

Petri Bäckström on neulova tenori -tittelillä paiskattu lavaleijona ja filosofitenori-arvonimellä esitelty tanssiva muusikko. Laittaa itsensä täysillä peliin näyttämöllä ja on laulamisen suhteen innokas amateur. Suurista sanoista huolimatta vahvatahtoinen pehmoilija ja vastakohtaisuuksista elävä yksinkertaistaja.

Categories

  • Alkukilpailu/Preliminary round
  • Loppukilpailu/Final
  • Uncategorized
  • Välikilpailu/Semifinals
  • Yleiset/General

Archives

  • May 2019 (18)
  • September 2014 (1)
  • August 2014 (33)
  • July 2014 (4)

Top Posts & Pages

  • Varjoraadin voittoveikkaukset

Create a free website or blog at WordPress.com.

Privacy & Cookies: This site uses cookies. By continuing to use this website, you agree to their use.
To find out more, including how to control cookies, see here: Cookie Policy