Tags

, , , , , , , ,

Laulajien kokoamien välikilpailuohjelmistojen tarkastelu on kiinnostavaa puuhaa: näyttäisi olevan kolmenlaista ohjelmarakentelun koulukuntaa. Kilpailun ohjesäännön mukaan jokaisen on laulettava vähintään yksi suomalaisen säveltäjän laulu, yksi ooppera- tai konserttiaaria ja 15-20 minuuttia kestävä yksinlauluista, voinemme sanoa liedeistä, koostuva kokonaisuus. Eräät ovat siis jakaneet ohjelmansa kirjaimellisesti kolmeen osaan: ensin suomalaisen säveltämä laulu, sitten jokin laulusarja tai sen osa, ja lopuksi aaria. Sitten on niitä, jotka ovat halunneet jakautua vielä rohkeammin ja ovat valinneet kasan toinen toistaan vaikuttavampia laulusävellyksiä. Kolmas ryhmä kuuluu niin sanottuun sisältövähemmistöön: he ovat nähneet paljon vaivaa ja valinneet laulunsa runojen perusteella niin, että kokonaisuutta sitoo yhteinen teema, tai se rakentuu juonen varaan.

Välikilpailun aluksi laulaneista viidestä laulajasta kontratenori Siman Chung ja sopraano Anna-Maria Gieron kuuluvat viimeksi mainittuun ryhmään: Chung kuljettaa laulujensa lomassa mahdottomalle rakkaudelle omistautumisen sekä luontoaiheiden lankaa, ja Gieronin laulaessa rakkaus heijastuu vedenpeilistä. Chungin kontratenori soi upeasti, ja hän on parhaimmillaan ohjelmansa päättäneessä Händelin Rinaldon aariassa. Muutoin ilmaisu kuulostaa samankaltaiselta läpi ohjelman, vaikka silmistä näkyy voimakas tahto värikkyyteen. Gieron puolestaan ei kykene äänivarojensa puolesta kilpailemaan muiden aamuerän laulajien kanssa, mutta ilmaisu on sielukasta. Gabriel Faurén Au bord de l’eau on koko aamuerän koskettavin esitys.

Kanadalainen Rihab Chaieb ei ole päästänyt itseään helpolla valitessaan ohjelmansa suomalaista laulua; hän elää vahvasti Aulis Sallisen laulun Ei mikään virta Paavo Haavikon tekstiin ja tekstityslaitteelle olisi tarvetta vain ajoittain. Välierän suhteellisen laaja liedkokonaisuus rohkaisee pianisteja kohoamaan laulun rinnalle tasavertaisiksi tulkitsijoiksi: Kiril Kozlovskyn soitto Chaiebin ohjelmaansa valitsemassa argentiinalaisen Alberto Ginasteran laulusarjassa onkin häikäisevää.

Pianisti Ilmari Räikkönen päästelee vaikeaa H. Wolfin Tuliratsastaja-laulua hurjassa tempossa ihmeteltävän helposti. Vielä helpommalta kuulostaa jo alkuerässä suuren vaikutuksen upealla äänellään tehnyt baritoni Hansung Yoo: hänhän on suorastaan hyvinvoivan oloinen! Ei kuulu loppuun ajetun kaakin läähätystä, ei palokellon räikeää kalkatusta eikä palavien, lattialle tippuvien kattohirsien räminää: Möriken runossa asuvat demonit eivät näyttäydy. Korealaisen baritonin lauluestetiikka näyttää nykyisellään sopivan parhaiten ranskalaiseen laulumusiikkiin. H. Duparcin Matkaan kutsu soi alkueräohjelman Duparcin tavoin täydellisen linjakkaasti ja nautittavasti.

Iulia Maria Dan lumoaa kauniisti säteilevällä sopraanollaan. Kun musiikki ja runo mahdollistavat dramaattisen ilmaisun, häntä on helppo kuunnella. Sibeliuksen Svarta rosor -laulussa kurkkuun tunkeutuva kasvusto tukehduttaa: kilpailua varten valmistettu laulu jäänee laulajan vakio-ohjelmistoon. Violetan aariassa Verdin oopperasta La traviata Dan osoitti myös äänensä kestävyyden ja varmuuden.

Istun paikallani Helsingin Musiikkitalon konserttisalin etuosassa kilpailun tuomariston alapuolella. On tiedossa, että kuulokuva voi vaihdella paljonkin istumapaikan mukaan: paikalleni kaikki soi kirkkaasti ja selkeästi.

Juho Alakärppä

Juho Alakärppä on laulumusiikkiin erikoistunut freelance-pianisti ja vuosi sitten syntyneiden Ulriikan ja Simonin isä. Kaksosten syntymän myötä hänen elämästään on tullut kaikella tavalla rikasta, peruuttamattomasti. Suuresta elämänmuutoksesta huolimatta hän jauhaa edelleen kahvipapunsa itse ja pyrkii lenkille Seurasaareen useammin kuin kerran viikossa. Haaveilee juuri nyt omasta kamarimusiikkikokoonpanosta.

Advertisements