Tags

, , , , , , , , ,

Lauantai-illan välierät tarjosivat minulle liikutuksen hetkiä muutamaankin otteeseen. Olen ollut koko päivän väsymyksestä huolimatta hyvällä tuulella upean musisoinnin vuoksi. Olen pohtinut kilpailuiden lopputulosta ja miettinyt kuinka vaikeaa paremmuusjärjestykseen laittaminen tuleekaan olemaan. Päädyin kuitenkin sellaiseen ajatukseen, että on aivan sama kuka voittaa, sillä jokainen tällä hetkellä mukana oleva varmasti on riittävän taitava ansaitakseen erityishuomiota. Kyse on myös vain yhdestä ainoasta kilpailusta satojen muiden joukossa, eli emmehän me ole valitsemassa tässä suurhallitsijaa seuraavaksi sadaksi vuodeksi.

Venäläinen sopraano Elena Guseva aloitti välierät. Hänen todella kaunis sopraanonsa soi erittäin upeasti. Edelleen toivoisin Gusevan kiinnittävän huomiota tekstiin, enkä tarkoita enempää t-e-k-s-t-a-a-m-i-s-t-a vaan ihan puhtaasti oikein lausumista. Joka tapauksessa Bergin ”Sieben frühe lieder” -sarja tarjosi erittäin huikeita hetkiä ja oli mielestäni oikea valinta hänelle. Myös tulkinnallisessa puolessa haluaisin nähdä vieläkin enemmän heittäytymistä.

Suomalainen mezzosopraano Katariina Heikkilä jatkoi vahvojen tunteiden tulkkina. Hieman ehkä tuohon tilaan ajatellen varovaisesti alkanut ensimmäinen laulu vahvistui loppua kohden ja muissa lauluissa ääni ei enää kuulostanut varovaiselta. Koska Heikkilä on nyt selkeästi löytänyt kanavan, jonka kautta pystyy välittämään ajatuksiaan ja tunteitaan noin koskettavasti ja aidosti yleisölle, toivoisin etteivät kädet olisi niin paljon mukana tarinassa. Heikkilän ja hänen loistavan pianistinsa Joel Papinojan ohjelmasta voin nostaa kaksi laulua jonka kohdalla kyyneleet kirposivat silmiini; ensimmäinen oli Brahmsin ”Von ewiger Liebe” ja toinen oli Kasken ”Niin mustina muratit kiertää”.

Ukrainalainen baritoni Dmytro Kalmuchyn tarjosi välierissä yleisölle yhden opuksen verran Straussin lauluja. Laulut sinänsä sopivat hyvin Kalmuchynille, mutta kisaan en olisi ottanut mukaan opuksen 10 kaikkia kahdeksaa laulua. Hänen esiintymisensä ei ollut myöskään ihan niin rentoa ja luontevaa kuin alkukilpailuissa, ja astittavissa oli, että uusi tila ei ehkä ollut hänelle kovin mieluisa paikka laulaa. Äänen yläkerta ei auennut yhtä vapaana ja tämän vuoksi äänikin tuntui väsyneen ja syöneen alakertaa. Joka tapauksessa haluan sanoa, että on harvinaista kuulla noin nuorta ja jo noin pitkällä olevaa baritonia. Haluan myös mainita kuinka upean koskettavasti Tuula Hällström tulkitsi Straussin liedejä ja samaan hengen vetoon voin hehkuttaa ylipäänsä pianistien tasoa näissä kisoissa!

Ukrainalainen sopraano Kateryna Kasper on yksi kilpailuiden ilmeikkäimmistä laulajista. Hänen olemuksensa lavalla on energinen ja valoisa. Joskus saattaa jopa tulla sellainen olo, että ilmaisusta olisi varaa pudottaa hieman pois. Hänen laulunsa oli erittäin nautittavaa kuunneltavaa ja huoliteltua aina tekstiä myöten, jopa ruotsin kieli taittui tältä sopraanolta. Jos jotain olisin saanut toivoa, niin jonkin humoristisen laulun, koska lavatyöskentely on noin hyvää ja pilkettä silmäkulmasta löytyy. Myös koloratuuria olisi ollut ilo kuulla enemmän, mutta ymmärrän hyvin, jos hän ei halua leimautua koloratuurisopraanoksi ja tämän vuoksi pysyttelee lyyrisessä ohjelmistossa.

Korealainen tenori Beomjin Kim lauloi illan viimeisenä ja niin kuluneelta kuin se kuulostaakin, niin ei missään nimessä vähäisimpänä. Vaikka teksteissä on kuultavissa korean aksenttia, niin kaiken sen voi katsoa sormien läpi, kun esiintyminen ja laulu on noin kaunista ja aitoa. Hänen laulaessaan tuli olo, että voisin vain jatkaa kuuntelemista ja katsomista loppuillan. Ei pidä tässäkään kohtaa unohtaa sitä, että Kiril Kozlovskyllä oli näppinsä pelissä tässä duossa ja haluan kiittää myös häntä tästä upeasta kokemuksesta. Pikku miinuksen ääneen tuo välillä pieni honotus, mutta sekään ei onneksi nouse suuren nautinnollisen kuunteluhetken esteeksi. Voi siis sanoa, että vaikka kaikki asiat eivät esiintyjällä olisikaan ihan täydellistä, niin sillä ei ole väliä. Jos laulajalta löytyy puhutteleva puhdas ääni ja kyky kertoa asioita, välittää tunteita, olla ihmisten edessä aito oma itsensä, muu menettää merkityksen.  

Joonas Asikainen

Joonas Asikainen on Sibelius-Akatemiassa viimeisiä opintojaan vetelevä baritonin alku. Tämä Savosta kotoisin oleva laulaja on löytänyt kotinsa Kalliosta ja viihtyy siellä erittäin hyvin hipstereiden ja hörhöjen seassa. Ja jos kaupunkielämä alkaa ahdistaa enemmän, niin sitten otetaan jalat alle ja mennään metsään!

Advertisements