Tags

, , , , , , ,

Torstaiaamu alkoi sään puolesta niin kuin kaikki muutkin alkueräpäivät. Onhan se reilua, että kaikki kilpailijat joutuvat esiintymään samoissa olosuhteissa. Jäljellä on enää viisi laulajaa, joiden joukossa ainut suomalainen mieslaulaja Waltteri Torikka, ja sen jälkeen kuulemme, ketkä pääsevät jatkamaan laulujaan tien toisella puolella Musiikkitalossa. Jos varjoraadista alkaa tuntua vaikealta valita jatkoon pääsijöitä omalle listalleen näinkin tasaisesta porukasta, voin uskoa että ei tule olemaan helppoa myöskään tuomaristolla. On jo moneen kertaan tullut ilmi, että kilpailuissa on erittäin tasaisen hyvä taso ja jokaisella laulajalla on oma persoonallinen ote ja omat vahvuutensa. Tässä tapauksessa makuasiat ratkaisevat ja tuskin täysin yhteneviä mielipiteitä löytyy.

Torstaipäivä alkoi meille suomalaisille kutkuttavan jännissä tunnelmissa, sillä ensimmäisenä lavalle astui suomalainen sopraano Hannakaisa Nyrönen. Jälleen kerran on helppoa kirjoittaa omasta ystävästään blogiin, sillä kuten muutkin suomalaiset laulajattaret, onnistui myös Hannakaisa erinomaisesti. Ohjelma oli tyylikäs ja esittäjän näköinen. L. Luzzin Ave Maria lopetusnumerona saattaa nostaa eriäviä mielipiteitä ja yleisönkin suosionosoitukset tällaisen laulun jälkeen ovat huomattavasti maltillisemmat kuin esimerkiksi mitä ne olisivat olleet Donna Elviiran aarian jälkeen.

Toisena aamun alkuerissä lauloi ukrainalainen baritoni Oleksandr Pushniak. Kun tämän komean kokoisen baritonin näki tulevan lavalle, olivat odotukset korkealla. Ihan kaikkia odotuksia hän ei kuitenkaan lunastanut. Vaikka Pushniakin ääni onkin erittäin komea ja selkeästi raskaampaan baritoniohjelmistoon sopiva, jäi esitys hieman liian vaisuksi. Lähinnä viimeisessä M. Lysenkon säveltämässä aariassa oopperasta Taras Bulba saimme kuulla välähdyksiä siitä, mihin kaikkeen komeuteen äänellä on vielä varaa kasvaa.

Kolmas laulaja oli saksalainen koloratuurisopraano Tatjana Schneider. Myöskään hänen tulkintansa eivät aivan kantaneet katsomoon asti, vaikka lavaolemus ja ääni olivatkin muulta osin nautittavia. Erityisen hyvin Schneider onnistui ranskankielisessä ohjelmistossa, jossa hänen äänensä kuulosti luontevalta ja liiallinen vibratokin hävisi. Myös ylä-äänet kilahtivat E. Dell’Acquan sävellyksessä vaivattomasti ja kirkkaasti, minkä vuoksi esitys oli erityisen nautittava.

Välitauon jälkeen neljäntenä saimme kuulla hieman tuhdimpaa sopraanoääntä, kun lavalle astui korealainen sopraano Sunyoung Seo. Hänen ohjelmansa oli erittäin onnistunut kokonaisuus, löytyi tuskaa, toivoa ja huumoria sekä kaikkea siltä väliltä. Seon tulkinta Mahlerin Lob des hohen Verstandes -laulusta sai yleison hymähtämään ihastuksesta, kun taas Madama Butterflyn tulkinta nosti kylmät väreet ja toi esiin hänen upean äänensä koko kapasiteetin. Olisin kuitenkin toivonut hieman tasaisempaa otetta hänen laulamiseensa varsinkin pianissimoiden osalta, sillä ääni ja esiintyminen ovat muilta osin hyvin hallussa.

Israelilais-saksalainen mezzosopraano Hagar Sharvit esiintyi aamun alkuerien viidentenä laulajana. Hänen esityksestään jäi mieleen taitava musiikin ja tekstin käsittely. Myös Sharvitin lavaesiintyminen ja olemus olivat erittäin nautittavia. Hänen kohdallaan kompastuskiveksi saattaa kuitenkin nousta ohjelman tasapaksuisuus ja huumorittomuus. Uskon että hänellä olisi ollut potentiaalia tuoda erilaisia tunnelmia toisenlaisella ohjelmavalinnalla paremmin esiin.

Viimeisenä laulajana aamulla saimme kuulla valkovenäläistä baritonia Ilya Silchukovia. Hänen erittäin kaunis ja lyyrinen baritoninsa soi kauniisti ja vaivattomasti. Korkeimmissa äänissä oli kuultavissa jopa tujumman tenorin sävyjä. Luulen että hän on aiemminkin saanut kuulla kuiskuttelua äänialan vaihtamisesta korkeampaan. Oli miten oli, ääni on erittäin nautittava myös baritoniohjelmistossa. Silchukov olisi ehkä voinut valita kuitenkin Gugliemon pitkän aarian Rivolgete a lui lo sguardo tilalle jonkin sellaisen aarian, joka ei tuo esiin lyyriselle baritonille tyypillisiä hieman heikompisointisia alaääniä.

Toivottavasti ilmastointi on R-taloa toimivampi Musiikkitalossa, vaikka toisaalta toivon ihan laulajiakin ajatellen, että sää viilenisi hieman.

Joonas Asikainen

Joonas Asikainen on Sibelius-Akatemiassa viimeisiä opintojaan vetelevä baritonin alku. Tämä Savosta kotoisin oleva laulaja on löytänyt kotinsa Kalliosta ja viihtyy siellä erittäin hyvin hipstereiden ja hörhöjen seassa. Ja jos kaupunkielämä alkaa ahdistaa enemmän, niin sitten otetaan jalat alle ja mennään metsään!

Advertisements