Tags

,

Hyvät kilpailuun osallistujat, tänään yli puolet teistä saa jobinpostia: tuomaristo julkistaa semifinalistien listan, ja on mahdollista, ettei nimeäsi löydy siltä.

Siinä vaiheessa tunnet varmasti pettymystä, kiukkua ja turhautumista – minä tiedän, sillä olen ollut siinä asemassa. On täysin hyväksyttävää harmitella jonkin verran: olet sijoittanut paljon rahaa ja aikaa matkustaaksesi Helsinkiin [tämä ei ehkä koske niinkään suomalaisia laulajia!], ja vaikka sinulla olisikin aikaa tuhlattavaksi asti, rahaa nuorilla laulajilla harvoin on liikaa – tai edes tarpeeksi. Siis maksoit lennot ja hotellit mutta sait vastineeksi lopulta aika vähän. Se kirpaisee.

Ehkä osaat jo tässä vaiheessa arvella, mistä syystä et ollut jatkoon päässeiden joukossa: joku pikku häiriö korkeissa äänissä, tai ehkä et saanut nukuttua kunnolla suoritustasi edeltäneenä yönä, tai ehkä vain olit lavalle mennessäsi liian hermostunut ja jännittynyt. Vielä kurjempaa on, jos todella tunsit onnistuneesi alkuerässä, instrumenttisi toimi täydellisesti ja sinusta tuntui lavalla hyvältä: teit parhaan mahdollisen suorituksen, mutta se ei vain riittänyt. Se sattuu.

Niin masentavaa ja turhauttavaa kuin se onkin, tämä on muusikon ammatin todellisuutta: tulet urasi aikana hylätyksi uudestaan ja uudestaan koelauluissa. Sinua haukkuvat kriitikot, jotka kokevat velvollisuudekseen kertoa yleisölle, että olet liian lihava, tai liian lyhyt, tai jotenkin muuten epäuskottava roolissasi. Voit laulaa koelaulussa kuin taivaan enkeli ja saada siitä hyvästä vain haaleat kiitokset ja happamia kommentteja siitä, miten vanha olet (esimerkiksi noin 27 vuoden kypsässä iässä), tai miten mekkosi ei lainkaan sovi vartalotyypillesi. Saat kokea, miten roolit menevät muille laulajille, jotka ovat laihempia, pidempiä, nuorempia, kauniimpia tai komeampia – ja parhaassa tapauksessa nämä toiset osaavat jopa vähän laulaa. Sinua tulevat hyväksikäyttämään kaikenlaiset festivaali- ja konserttijärjestäjät, jotka haluavat sinut työhön tapahtumiinsa mutteivät ole valmiita maksamaan siitä mitään – etkä voi sanoa “ei” niille haaskalinnuille, koska… noh, nuori laulaja ei yksinkertaisesti ole siinä asemassa, että voisi sanoa “ei” yhdellekään festivaalin tai oopperayhdistyksen pomolle. Niinpä suostut tekemään pitkiä päiviä ilman minkäänlaista korvausta, paitsi mahdollinen julkisuus, vain huomataksesi myöhemmin, että ne johtoportaan ihmiset, joihin yritit tehdä vaikutusta, eivät edes muista raadantaasi.

Niinpä tässä on nyt hyvä tilaisuus kysyä itseltäsi, onko tämä todella sitä mitä haluat.

Suurin osa teistä haluaa kaiken järjen vastaisesti yhä tulla laulajiksi. Ja arvatkaapa mitä? Suurin osa teistä pystyy siihen! Yksi kilpailu – vaikka kisasta putoaisi jo ensimmäisessä erässä – ei merkitse niin hirveän paljon. Ja tämä on vieläpä erittäin arvostettu kilpailu, jossa laulamisen taso jo alkuerässä oli merkillepantavan hyvä – mukana ei ollut yhtään “turistia”, vaan Sibelius-Akatemian lavalla nähtiin pelkästään lahjakkaita nuoria ammattilaisia. Nautin kovasti teidän kaikkien kuuntelemisesta, ja näin ja kuulin jokaisen esityksessä paljon hyviä juttuja. Hyvä te!

Loistava laulajanura on mahdollista rakentaa myös täysin ilman kilpailumenestystä. Kilpailuissa pienen pienet sattumukset laulutekniikassa, pikkuvirheet kilpailurepertuaarin rakentamisessa tai itse esityksessä erottelevat finalistit karsiutuneista. Muistakaa, että tuomaristo arvioi vain yhtä noin kahdenkymmenen minuutin pituista esitystänne; he eivät lausuneet mitään tuomiota teistä henkilökohtaisesti, tai edes tulevasta urastanne.

Parasta mitä voit nyt tehdä on palautteen pyytäminen; kirjoita se ylös jotta voit pohtia sitä siinä vaiheessa kun olet siihen valmis. Anna itsellesi lupa tuntea olosi surkeaksi päivän tai parin verran – muttei yhtään enempää! Mene kotiin, nuole haavasi piilossa, sitten ilo pintaan ja lähettämään hakemuksia seuraaviin kilpailuihin ja koelauluihin. Olet juuri saanut arvokkaan oppitunnin pettymysten sietämisessä, joka on erittäin oleellinen osa laulajan ammattitaitoa. Älä anna vastoinkäymisten lannistaa! Kaikki takaiskut ja pettymykset unohtuvat täysin, kun pääset kiipeämään oopperalavalle unelmaroolissasi – minä tiedän senkin.

Kaikkea hyvää teidän kaikkien laulajanuralle tulevaisuudessa!

Jenni Lättilä

Jenni Lättilä on suomalainen sopraano, joka viihtyy ooppera- ja konserttilavojen lisäksi myös tutkijankammiossaan, mutta viettää vapaa-aikansa kaikkein mieluiten koirineen metsän hiljaisuudessa. Jenni tekee parhaansa rikkoakseen oopperadiivoja koskevia stereotypioita, mutta rakastaa silti näyttäviä korkokenkiä intohimoisesti.

Advertisements