Tags

, , , , , , , , , , , ,

Arvoisa blogimme lukija, minun pitäisi kirjoittaa ajatuksiani kolmannen kilpailupäivän aamuerästä, mutta tätä ennen tuntuu välttämättömältä kertoa eräs seikka eilisillasta. Sen jälkeen, kun 21-vuotias Dmytro Kalmuchyn Ukrainasta oli kertonut Robert Schumannin Der Soldat -laulun sanoin kahden ystävän lopullisesta erosta, Helsingin Etu-Töölössä asiat ovat olleet hiukan toisin: päivä ei uuvuta eikä huono fillari harmita. Välierässä hänen ohjelmassaan on kokonainen opus Straussin lauluja; pieni keskittymislisä saksan kieleen, erityisesti sen vokaalien sointiväreihin, ja tästäkin esityksestä tulee ikimuistoinen.

Dmytron maannainen Kateryna Kasper yhdessä pianistinsa Tiffany Buttin kanssa esitti Vivaldin motetin, In furore iustissimae irae, aloittavan aarian kuin se olisi alun perinkin ollut kirjoitettu tälle kokoonpanolle. Vaikeimmatkin kuviot olivat Kasperille silkkaa leikkiä, ja leikistä puheen ollen olisin kaivannut tähän esitykseen vielä hitusen pyhää raivoa. Jos olisin itse laulaja, tämä toivomus olisi kohtuuton ääneen lausuttavaksi. Samuel Barberin vaikea Nuvoletta James Joycen runoon säilytti kiinnostavuutensa loppuun saakka. Olemme jo aiemmin kuulleet kilpailussa Heinen runon kalliolla merimiehiä vaanimassa istuvasta Lorelei-noidasta Lisztin sävellyksenä. Nyt kuultu Clara Schumannin laulu on kompaktimpi paketti, joka vaatisi intensiivisemmän otteen laulun ensi tahdeista alkaen.

Tenori Beomjin Kim koreasta ja baritoni Leon Kosavic Kroatiasta tarjosivat yleisölle ehkä tähänastisen kilpailun hienointa äänellistä loistoa mieslaulajien osalta: helppoa ja vaivatonta. Yakov Feldmanin kansanlaulunomainen Ajuri, älä suotta hevosiasi patista -laulu sai Kosavicilta ja pianisti Tuula Hällströmiltä menevän ja kaihoisan tulkinnan. Kielelliset haasteet odottavat molempia herroja tulevaisuudessa, joskin heidän alkueräohjelmiensa päätteeksi valitsemansa aariat olivat kaikin tavoin upeita esityksiä.

Kroatialainen mezzosopraano Jelena Kordić oli ottanut alkueräohjelmaansa, kuten myös välieräohjelmaansa, rohkeasti maanmiehensä säveltämää musiikkia. Hän oli miettinyt laulujensa tekstisisällöt tarkkaan, ja saimmekin kuulla ensin Jeesuksen äidin surusta, sitten kroatialaisen äidin surusta ja kolmanneksi vielä siitä, miten surun keskeltä löytää Jumalan luo. Harmillisesti musiikillisen ja äänellisen ilmaisun puolesta ohjelmistoa vaivasi samankaltaisuus. Myös ranskalainen, hymyilevä mezzo Marion Lebegue oli pyrkinyt ohjelmassaan välttämään laulutekstien vastakohtaisuutta. Pianisti Hans-Otto Ehrström kokosi sormistaan hienosti soivan orkesterin Santuzzan aariaa, Voi lo sapete, o mamma, varten ja ihastutti myös tarkasti kuuntelevalla Debussy-soitollaan.

Kun venäläinen sopraano Albina Latipova sai laulaa omalla äidinkielellään, rauha laskeutui lavalle. Rachmaninovin Uni Sologubin runoon soi ihanasti, ja pianisti Kiril Kozlovsky oli, kuten hänellä niin usein on tapana, asian ytimessä.

Niin, tämä Kalmuchyn; yleisö sai tiistai-iltana myötäelää vielä ikään kuin kaupan päälle Rachmaninovin Notš petšalna -laulun ihmeellisen surun ja todistaa laulajan suvereenin muuntautumiskyvyn Mozartin Don Giovannia varten. Tiedän jo etukäteen kokevani muusikkona päivittäin hienoja hetkiä musiikin parissa, mutta ihmeisiin törmää harvemmin, ehkä vain parina tiistai-iltana elämässä.

Juho Alakärppä

Juho Alakärppä on laulumusiikkiin erikoistunut freelance-pianisti ja vuosi sitten syntyneiden Ulriikan ja Simonin isä. Kaksosten syntymän myötä hänen elämästään on tullut kaikella tavalla rikasta, peruuttamattomasti. Suuresta elämänmuutoksesta huolimatta hän jauhaa edelleen kahvipapunsa itse ja pyrkii lenkille Seurasaareen useammin kuin kerran viikossa. Haaveilee juuri nyt omasta kamarimusiikkikokoonpanosta.

Advertisements