Tags

, , , , , ,

Tiistaiaamuna jatkuivat Helin-laulukilpailut alkuerillä klo 11. Laulajiston osalta linja jatku hyvinkin lyyrisellä menolla ja suurempia dramaattisia ääniä ei kuultu. Säästä en jaksa mainita mitään enää…

Ensimmäisenä yleisölle ja tuomaristolle pääsi esiintymään israelilainen koloratuurisopraano Hila Fahima. Hänen ohjelmansa oli rakennettu äänelleen sopivaksi niin, että myös musiikillisesti oli havaittavissa nousujohteinen kaari, joka päätyi Yön kuningattaren ensimmäiseen aariaan ”O zittre nicht”. Fahiman hyvinkin kevyt kaunis lyyrinen sopraano tuntui lämpenevän loppua kohden myös tulkinnallisesti ja ”yökkärin” korkeimmat äänet kilahtivat saliin kirkkaina ja kauniina. Uskon kuitenkin, että ihanteellisin repertuaari tämän kaltaiselle koloratuurille löytyisi barokkimusiikin puolelta Mozartin sijaan. Vielä kun ääni alakerrassa ja keskialueella hieman kirkastuu ja kiinteytyy, on Fahima varmasti entistäkin nautittava esiintyjä.

Toisena estradille asteli saksalainen sopraano Anna-Maria Gieron. Tämä nuori sopraano oli selkeästi hieman vakavahenkisempi laulajatar ja tarjosi esityksensä nautinnollisimmat hetket koskettavalla tulkinnallaan Paminan aariasta. Jatkossa toivoisin häneltä enemmän iloa esiintymiseen, varsinkin jos hän aikoo esittää aariaa ”Rejoice, rejoice”.

Kolmantena lauluvuorossa oli venäläinen baritoni Kirill Goriunov. Hän osasi yllättää positiivisesti erittäin lyyrisellä otteellaan, jota harvoin osaa odottaa venäläisiltä mieslaulajilta. Goriunov pystyi tekemään hienosti linjaa ja pehmeitä sävyjä. Hänen ohjelmassaan parhaimmaksi onnistumiseksi nostaisin aarian ”O carlo, ascolta”. Nuoren baritonin äänessä oli kuitenkin jo tässä vaiheessa kuultavissa hieman vanhemmalle äänelle tyypillisiä piirteitä, kuten esimerkiksi hieman liian suurta vibratoa.

Pienen tauon jälkeen neljäntenä lavalle astui amerikkalainen mezzosopraano Adele Grabowski. Tästä erittäin nuoresta laulajattaren alusta oli kuultavissa potentiaalia erittäin paljon. Hänen ohjelmansa sisälsi kaksi barokkiaariaa, joka oli kyseisen laulajan kohdalla hyvä asia. Luulen kuitenkin, että muutama vuosi lisää tekniikan oppimiseen ja äänen kypsymiseen toisi hänelle entistä paremmat valmiudet hurmata yleisönsä.

Viidentenä laulajana aamun alkuerissä saimme kuulla venäläisen sopraanon, Elena Gusevan laulua. Hänen todella kaunis sopraano soi upean kirkkaana R-talon konserttisalissa. Kyseisellä sopraanolla tuntui olevan niin laulutekniikka kuin tyylitajukin hyvin hallussaan. Hänen laulunsa ja esiintymisensä oli erittäin nautittavaa alusta loppuun. Yllättäen kuitenkaan suurinta vaikutusta ei tehnyt hänen omalla äidinkielellään esittämä Tshaikovskin laulu, vaan F. Lisztin ”Lorelei”. Gusevan esiintymistä olemme päässeet nauttimaan Savonlinnassa neljä vuotta sitten järjestetyissä kansainvälisissä oopperalaulukilpailuissa. Jos johonkin haluaisi parannusta, niin toivoisin hänen kiinnittävän vielä hieman huomiota saksan kielen lausumiseen.

Tiistaiaamun alkuerät päätti suomalainen mezzosopraano Katariina Heikkilä. Hänen ohjelmansa oli alkuerien erikoisin, sillä siinä ei kuultu laisinkaan saksan- tai italiankielistä ohjelmistoa. Heikkilä tarjosi meille kaksi barokkiaariaa sekä kaksi B. Brittenin laulua. Ohjelma sopi hänelle erinomaisesti ja tulkinnat olivat energisiä ja kaikin puolin erittäin onnistuneita. Oli ilo kuulla ja nähdä Heikkilä noin liekeissä lavalla. Toki voidaan miettiä, että olisiko ohjelmaan kannattanut sisältää jokin saksankielinen laulu.

Jo alkuerien pohjalta voidaan huomata se, kuinka tärkeäksi itselleen oikean ohjelman löytäminen on. Täytyisi olla monipuolisuutta, mutta kuitenkin omaa taiteilijapersoonaa tukevaa ohjelmistoa. Olisi hyvä jos olisi jotain tuttua, mutta myös jotain erikoisempaa. Täytyy myös muistaa, että pitää jaksaa laulaa koko ohjelma läpi. Alkuerä usein miten on vielä ”sillisalaattia”, eli neljä yksittäistä numeroa, kun taas välierissä olisi tarkoitus jo tehdä ohjelmakokonaisuus ja tuoda myös omaa musikaalista osaamista myös sitä kautta esiin.

Nyt lähden hieman viilentymään ennen illan välieriä ja odottamaan josko kuulisimme jotain hieman dramaattisempaa äänityyppiä illalla!

Joonas Asikainen

Joonas Asikainen on Sibelius-Akatemiassa viimeisiä opintojaan vetelevä baritonin alku. Tämä Savosta kotoisin oleva laulaja on löytänyt kotinsa Kalliosta ja viihtyy siellä erittäin hyvin hipstereiden ja hörhöjen seassa. Ja jos kaupunkielämä alkaa ahdistaa enemmän, niin sitten otetaan jalat alle ja mennään metsään!

Advertisements